Keisarin vaatteista ja muutama ajatus ajattelusta

Minua pyydettiin hiljattain haastamaan ajattelutapoja kestävyydestä eräässä tilaisuudessa. Päätin tehdä työtä käskettyä, vaikka se saattoi tuntua yleisöstä epämukavalta. Olemmehan oman intohimoni äärellä, eli miten ajattelutapamme ohjaa toimintaamme ja saavuttamiamme tuloksia.

Poimin puheenvuorooni muutaman ajattelutavan, johon törmään usein. Tässä kirjoituksessa on tilaa laajentaa niitä hieman.

Aloitetaan kysymyksellä: Tiedätkö, mitä planetaariset rajat ovat? Jos käsi nousee pystyyn, kuulut vähemmistöön. Ainakin minun kokemukseni mukaan. Isoissakin tilaisuuksissa löytyy korkeintaan muutama, joille nämä rajat ovat tutut.

Oletko miettinyt, mitä planetaariset rajat tarkoittavat oman elämäsi kannalta tai esimerkiksi organisaatiolle, jossa olet töissä? Kokemuksen mukaan tässä vaiheessa nousee vielä vähemmän käsiä pystyyn. Onkohan ajatus, että ”ei ilmasto tai luontokato ole minulle tai meidän organisaatiolle niin relevantti. Ei minun niinkään tarvitse sitä ymmärtää tai opiskella.”

No, mitä ne maapallon rajat ovat? Näitä rajoja on tieteellisesti määritelty yhdeksän ja seitsemän niistä on ylitetty. Ja ne ylittyvät koko ajan enemmän. Maapallon rajat tarkoittavat niitä fysikaalisia rajoja, joiden sisään ihmistoiminnan on mahduttava. Koska ei ole mitään muuta, jos ei ole tervettä maapalloa. Näistä ei voi neuvotella eivätkä ne ole mielipideasioita – tämä on fysiikkaa. Ihminen on nimittäin osa luontoa eikä siitä irrallinen. Eikä maailma ole kone vaan elävä järjestelmä. Ei ole mitään sellaista ehtymätöntä resurssisaavia tai komponenttivarastoa, josta voi vain ammentaa lisää.

Jos et ole aiemmin miettinyt, mitä nämä rajat tarkoittavat elämässäsi, suosittelen tutustumaan niihin.

Mikä keikahduspiste?

Seuraava kysymys: Oletko huomannut, että yksi luonnon keikahduspisteistä on nyt ylitetty? Tiedätkö, miten keikahduspisteen ylittyminen vaikuttaa omaan elämääsi? Myös tämän kysymyksen kohdalla vain muutama käsi nousee yleensä pystyyn.

Menetämme lähes varmasti maailman koralliriutat lämpenemisen takia. ”No, mitä sitten, ei se varmaan minuun niin vaikuta? Ehkä snorklaaminen on tylsempää.” Korallit tarjoavat ekosysteemipalveluja biljoonilla vuodessa. Arvioiden mukaan ainakin sadat miljoonat ihmiset saavat sieltä ruokansa. Neljäsosa merien elämästä on koralliriutoilla.

Korallien menettäminen vaikuttaa ihan meihin jokaiseen.

Eikö puisto puhdistu heittämällä sinne vähemmän roskaa?

Ehkä mietit nyt, miksi kestävyyttä ei ole saavutettu, vaikka olemme jo vuosikausia puhuneet niin paljon siitä. Haittojakin vähennetään koko ajan. Eikö kaikki voi jatkua kuten ennenkin, kunhan päästöjä vähennetään?

Ajattele roskaista puistoa ja pohdi, mitä sille tapahtuu, jos sinne heittää vähän vähemmän roskaa. Tuleeko puisto puhtaaksi?

Ei tule, mutta silti me ajattelemme, että maailma muuttuu kestäväksi olemalla vähemmän paha. Tai tekemällä vääriä asioita hieman paremmin. Meillä on myös mittakaavat hukassa. Jos paketissa on suuripäästöinen tuote, ostos ei ole kestävä, jos pakkauksessa on säästetty 20% materiaaleja.

Vääriä asioita hieman vähemmän huonosti?

Nyt pitää tehdä oikeita asioita ja opetella tekemään niitä mahdollisimman hyvin. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että mietimme mitä me saamme aikaiseksi maailmassa. Oletko osa ongelmaa vai ratkaisua? Kiihdytätkö ylikulutusta vai pyritkö vähentämään sitä ja näyttämään muillekin esimerkkiä?

Saatat tässä vaiheessa ajatella, että eihän meillä mitään hätää ole, koska Suomihan on kestävän kehityksen mallimaa, kuten juhlapuheissa aina toistetaan. Keisarilla ei taida valitettavasti olla näitäkään vaatteita. Monella kestävyysmittarilla olemme Euroopan häntäpäätä ja toisissa olemme vain vähemmän huonoja kuin muut. Suomi on esimerkiksi eniten materiaalisia resursseja käyttävä maa Euroopassa ja kiertotaloudessa lähes kaikki muut Euroopan maat ovat meitä edellä.

”Mutta me suomalaisethan kuitenkin olemme kestävää kansaa ja luontokin on meille niin tärkeä. Ja Kiinakin saastuttaa niin paljon.” Olen pahoillani, mutta kyllä nämäkin ruusunpunaiset silmälasit kannattaa riisua. Suuri osa suomalaisista kuuluu siihen kymmenykseen ihmisistä, jotka aiheuttavat puolet maapallon päästöistä, kun ne lasketaan henkilöä kohden. Sitä paitsi Kiina on jo saamassa päästönsä laskuun. Ja mistäköhän iso osa ostamistasi tavaroista tulee, eli missä kulutuksesi päästöt itse asiassa ovat? Eikä tarpeeton kulutus muutu kestäväksi, vaikka olisi kuinka hienot kierrätyssysteemit.

Ajatteluamme olisi tarpeen siirtää vähemmän pahasta kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin niin ihmiselle kuin muille elollisille ja koko planeetalle. Koska ei ole mitään ilman tervettä planeettaa.

On myös paljon inspiroivampaa miettiä, miten voimme rakentaa uutta potentiaalia, miten voisimme kasvaa muilla tavoilla kuin mihin olemme tottuneita, ja miltä aidosti laadukas kasvu näyttää. Eikö olisi jo aika luopua ajatuksesta, että mikä tahansa kasvu on hyväksi? Tiesitkö muuten, että 40 % suomalaisista työntekijöistä haluaa irtisanoutua, mm. koska työ on liian kuormittavaa ja merkityksetöntä?

Tästä päästään seuraavaan ajatteluvirheeseen. Ajattelemme, että kestävä kehitys tekee elämästä ankeaa. Ei. Elämä ilmastonmuutoksessa ja luontokadossa vasta ankeaa onkin. Varmasti elämä muuttuu, mutta hyvää elämää voi olla vain planeetalla, joka voi hyvin. Miltä hyvä elämä itse asiassa näyttää? Voisiko elämä olla vapaampaa, jos päästää irti jatkuvasta kuluttamisen paineesta? Ja olisiko fiksumpaa itsekkyyttä pitää huolta kokonaisuuden hyvinvoinnista – ehkä se olisi lopulta itsellekin parempaa?

Tämä kysymys vaatii niin kriittisyyttä kuin rohkeutta sanoa ääneen, että homma ei voi jatkua kuten ennenkin.

Tämä valta avata suunsa on meillä kaikilla ja rohkaisen sinua käyttämään sitä. Saatat huomata, että muutkin ovat samaa mieltä. Tutkimusten mukaan nimittäin ylivoimainen enemmistö ihmisistä globaalisti haluaa, että teemme enemmän ympäristökatastrofin estämiseksi, mutta hyvin monet ajattelevat, etteivät muut jaa samaa huolta. Myös yli 90% suomalaisista on huolissaan luonnon tilasta. Huoli ilman tekoja ei kuitenkaan vielä muuta mitään paremmaksi.

Mutta kun tämä on niin kallista

Hoemme niin yrityksissä, politiikassa kuin omassa elämässämme, ettei ole varaa kestävyystoimenpiteisiin. Sekään ei pidä paikkansa. On itse asiassa paljon kalliimpaa olla tekemättä kuin toimia paremman tulevaisuuden eteen. Mitä pidempään viivyttelee, sitä kalliimmaksi se tulee.

Yritämme hikipäissä vähentää valtion velkaa, vaikka ekologinen ja sosiaalinen velka on selvästi isompi ja akuutimpi. Mitä jos meillä olisikin parlamentaarinen yhteisymmärrys sosioekologisen velan jarrusta?

Tämä koskee myös liiketoimintaa - on aika ryhtyä rakentamaan liiketoimintamalleja, jotka eivät aja eriarvoisuutta eivätkä lisää ekologista velkaa tuleville sukupolville. Ainakin, jos haluaa menestyä vielä 15-20 vuoden päästä, kun maailma näyttää kovin erilaiselta kuin nyt.

Ei minun teoillani ole väliä

Päätän kirjoituksen ehkä kaikista varallisimpaan harhaan. Ajattelemme, ettei yksi ihminen, organisaatio tai yritys, taikka pieni maa voi tehdä mitään. "Ja kun ne rakenteetkin...."

Mutta tiesitkö, että järjestelmät lähtevät muuttumaan, kun jo noin 10% ihmisistä muuttaa toimintatapaansa? Joskus muutos lähtee jo pienemmästä. Ne kuuluisat rakenteetkin ovat ihmisen luomia ja ihmiset siellä eduskunnassa, ministeriöissä ja yritysten johdossakin istuvat. Toistaiseksi ihmisetkin vielä äänestävät eivätkä koneet.

Jokainen oma tai toisen teko vahvistaa sitä, mitä koemme hyväksyttäväksi, toivottavaksi ja järkeväksi. Kun toimitaan toisin, normit muuttuvat. Suosittelen tutustumaan vaikka ajatukseen Overtonin ikkunasta. Ehkä sinäkin voisit olla ikkunansiirtäjä? Tai voisiko teoria positiivisista keikahduspisteistä antaa uuden näkökulman?

Toisenlainen tulevaisuus on kuviteltavissa ja tehtävissä, kun vain päätämme tehdä. Polkuja on monia ja sinä voit valita uudenlaisen polun eteenpäin.

Lukusuosituksia: