Koronakriisi on osoittanut globaalien toimitusketjujen haurauden. Verkostot on viritetty tehokkuuden nimissä niin äärimmilleen, että pienempikin häiriö aiheuttaa lumipalloefektin. Tiedämme aiempaa paremmin, että ihmisen entistä rajumpi puuttuminen ekosysteemeihin lisää riskiä virusten leviämisestä. Ongelmana on, että ajatuksemme tehokkuudesta ei pidä sisällään puskuria eikä ulkoiskustannuksia.

Ilmastonmuutoksen ja biodiversiteettikadon kiihtyminen ihmistoiminnan vuoksi osoittaa, että tehokkuusmääritelmämme on rikki. Vallitseva ajatus taloudellisesta tehokkuudesta on talousjärjestelmämme merkittävimpiä ongelmia ja este aidosti kestävälle toiminnalle.

Tehokas on liian usein sama kuin halpa lyhyellä tähtäimellä. Halpuus perustuu yleensä siihen, että tuotannon aiheuttamat ulkoiskustannukset jätetään muiden maksettavaksi.

Esimerkiksi ruokaa tuotetaan edelleen liikaa niin, että maaperä ja muu luonto köyhtyvät, ravinteet valuvat vesistöihin ja hiili karkaa ilmakehään. Tästä näennäistehokkuudesta kärsii jokainen ihminen maapallolla. Sanotaan, että tätä menoa meillä on noin 60 satoa jäljellä. Ruokaa voidaan kuitenkin myös tuottaa maaperää uudistavasti. Terve monimuotoinen maaperä pidättää ravinteita, sitoo hiiltä ja kestää ääriolosuhteita. Peltojen tuottavuus nousee, kun maan kasvukunto paranee. Jo sadat suomalaiset viljelijät viljelevät maaperän hiilivarastoa kartuttaen. He osallistuvat Carbon Action -alustalle, joka kokoaa yhteen hiiliviljelystä kiinnostuneita viljelijöitä, tutkijoita, yrityksiä ja päättäjiä. Viljelijät näkevät omin silmin, että vanha tapa ei ollutkaan kovin tehokas. Mukana olevat yritykset muokkaavat prosessejaan uudistavaan maatalouteen pohjautuen, koska ne haluavat varmistaa tulevaisuuden toimintaedellytykset. Esimerkiksi Valio tähtää hiilineutraaliin maitoon mm. kouluttamalla maitotilat hiiliviljelijöiksi.

Tehokkuus ja laatu kulkevat käsi kädessä. Jos kaikki tuotteen tai palvelun kustannukset koko sen elinkaarelta olisivat hinnassa sisällä, laadukkain olisi halvin. Nyt tilanne on päinvastainen: ympäristöä ja sosiaalisia oikeuksia kunnioittava tuotanto joutuu maksamaan enemmän siitä, että toimii oikein. Kestämätön ja oikeuksia polkeva tuotanto ulkoistaa kustannukset meidän jokaisen maksettavaksi.

Tehokkuuden uudelleenmäärittely tulisi aloittaa laadusta ja sen merkityksen vahvistamisesta. Todellinen laatu pitää sisällään mm. pitkän iän, luontoa ja sosiaalisia oikeuksia kunnioittavan tuotannon ja materiaalit sekä uudelleenkäytön. Tuotteita tai palveluita tulisi tuottaa vain todelliseen tarpeeseen ja niiden pitäisi soveltua käyttötarkoituksiinsa. Uusien tarpeiden luonti on harvoin linjassa kestävyyden kanssa. Laadun keskeinen elementti on myös, että hinta jakautuu ketjussa niin, että jokainen toimija saa työstään elämiseen riittävän palkan. Tämä on vastuullisen toiminnan kovinta ydintä.

Oikea laatu pärjää kuitenkin edelleen liian huonosti yhteiskunnan, yritysten ja kuluttajien päätöksenteossa. On niin helppoa ostaa ”halpaa”. Onneksi on kuitenkin edelläkävijäyrityksiä, jotka vapaaehtoisesti sisällyttävät myös ulkoiskustannukset laskelmiinsa, jotta päätöksenteossa olisi oikea tieto käytössä. Ehkä viimeaikainen keskustelu kapitalismin valuvioista johtaa siihen, että tuotteen hinta vastaa sen todellista hintaa? Silloin tehokkuutta voitaisiin tarkastella uusin silmin.

Tehokkuuden kyseenalaistaminen ei ole uutta, mutta muutos kohti parempaa tuntuu etenevän kovin hitaasti. Tehokkuuden uudelleenmäärittely ei ole helppoa, mutta se on välttämätöntä tulevien sukupolvien ihmisarvoisen elämän turvaamiseksi. On entistä selvempää, että globalisaatio ja vallitseva talousjärjestelmä ovat lyhytnäköisiä ja näennäistehokkaita.

Huollamme koneitamme, koska tiedämme sen parantavan tehokkuutta. Miksi emme toimisi samoin luonnon kanssa? Suhtaudumme siihen ikään kuin se olisi ehtymätön kaivos, josta voi loputtomasti ammentaa, mutta mitään ei tarvitse antaa takaisin.

Koronakriisi lisää ymmärrystämme niistä haitoista ja riskeistä, jotka ihmisen puuttuminen ekosysteemeihin aiheuttavat. Yritämmekö silti jatkossa entisestään lisätä tehokkuutta kapean taloudellisen ajattelun nimissä? Vai annammeko päätöksissämme enemmän tilaa kokonaisvaltaiselle laatuajattelulle ja luonnon kanssa harmoniassa toimimiselle?

On syytä muistaa, että ihminen ei pärjää ilman luontoa, mutta luonto kyllä pärjää ilman ihmistä. Parhaimmillaan ihminen voi ottaa paikkansa ekosysteemissä elvyttävänä, ei tuhoavana voimana.

Kirjoitukseni on aluperin julkaistu Talouselämän Tebatissa 16.8.2020

Tehokkuus ja kestävä kehitys: Miten lasketaan ulkoiskustannus oikein? | Talouselämä (talouselama.fi)